Kone hajosi

Hiljaista on ollut tässä blogissa,koska kone,jolla kuvia lähettelen hajosi. Viimeisen reilun vuoden ajan meillä on ollut kotiverkossa pääkone, jolle kaikki on tallennettu. Eikä tietenkään ollut varmuuskopioita. Pääsiäisenä sitten kone ei enää toiminut, liekö virus vai mikä sotkenut sen. Omat keinot eivät herättäneet sitä henkiin. Se on nyt hoidossa ja saattaapa olla, että kaikki on tuhoutunut...
No joka tapauksessa olen neulonut ja virkannut. Lasten virkattuja kesäpipoja on valmistunut 6 kappaletta ja tilauksia on tullut. Napinläpilaukkua ryhdyin neulomaan eilen. Parit säärystimet valmistui välipalana. Kuvia tulee, kunhan saan jollekin koneelle ohjelman asennettua.

Tästä alkaa kehittely. 

Wavy, purkutuomio on lähellä... 

Laukku- ja pupulankaa 

Liikaa virikkeitä

Olin niin innoissani noista Latvian langoista, että ihan neljä kuvaa piti laittaa tuosta pienestä vihreästä tilkusta! Nyt tuntuu olevan liikaa virikkeitä, en oikein osaa mihinkään tarttua. Ryhdyin tuhoamaan 7-veljesvarastoa ja aloitin jämistä Wavy-huivin. Se ei oikein tunnu mukavalta. Pitäisi tehdä yksivärinen mieluummin. Mieheni sanoi, että jos haluan jotain hyödyllistä neuloa, niin säärystimiä lapsille voisi tehdä. Keväällä, kun käy tuolla loskassa ja sohjossa lenkillä, voi nilkat paleltua. Niin voi olla, että Wavy-huivi menee purkuun.
Ostin Fritidsgarnia napinläpilaukkua varten ja ihan ehdottomasti haluan kokeilla pupua!
Virkkasin Samoksesta lasten pipon kokeiluversion. Niitä pitäisi kehitellä. Työkaveri jo tilasi lapsillensa kesäksi.
Saan kyllä hepulin kohta, eikä mitään tule valmiiksi!

Korkeus oli koneen jälkeen 12 cm. Voisi huovuttaa pidemmässäkin pesussa, mutta kun ei malttanut... 

Leveys oli pesukoneen (mini 40 astetta) jälkeen 14 cm. 

Korkeus oli ennen huovutusta 16 cm. 

Neuloin "luomulankaa" kaksinkertaisena 5 puikoilla. Leveys oli 16 cm ennen pesukonetta. 

Herkku Latviasta 

Latvian tuliaisia 

Latvian tuliaisia 

Välipalaksi sukat Raidasta. 

Kiirettä on pitänyt

Ensimmäinen reikäneulekokeiluni onnistui. Tein Fifi-huivin Italialaisesta Gioco-langasta (100% villaa). Olin katsellut sitä lankaa jo monesti kaupassa. Nyt se oli alennuskorissa, ja tiesin heti, että huiviksi se pääsee. Pari kertaa jouduin purkamaan työn alkutekijöihin. Kantapään kautta piti oppia, ettei reikäneuletta voi purkaa yhtä riviä. Pitää paikata virheet matkan varrella. Hieno tunne oli, kun oppi mallin ulkoa.
Ennen huivia valmistui sukat isojalkaiselle miehelleni Novitan sinivihreästä raitalangasta.
Novitan Samos-langasta tein puuvillaneuletakin. Innoittajana minulla oli kirpputorilta ostettu angoraneuletakki. Neulesaumat aiheuttavat päänvaivaa. Miten ihmeessä ne saa kauniiksi? Ja hihojen istutus! Villalanka antaa enemmän anteeksi mokia. Tango Starista tein kauluksen. Taktiikkana oli, että kun on muhkea kaulus, kukaan ei huomaa niitä riivatun neulesaumoja. Napit ovat liian pienet, joten saa nähdä, koska tämä päälle päätyy.
Seuraavaksi teen välipalaksi sukat itselleni. Illalla mieheni tulee kotiin Latvian reissulta. Saan ehkä lankatuliaisia...

Kyllä se on Fifi-huivi! 

Ihania sävyjä 

Neuletakki nro 3 

Neulepintaa syvemmältä

Välillä mietin, miksi neulominen on niin tärkeää. Minulla on se tilanne, että miehellä on epäsäännöllinen työ. Minusta on tärkeää lasten kannalta, että kotona on aina joku. Olen halunnut olla se kotona oleva. Ei siksi, että se olisi hauskaa aina. Kotitöitä kun riittää aina, ne eivät lopu koskaan... Mutta nyt, kun neulon, voin aina valita, teenkö kotitöitä vai neulonko! Se on mahtava tunne. Ja ainakin omasta mielestäni olen paljon leppoisampi ihminen nykyään.
Jos mennään vielä syvemmälle, päästään isäni äitiin, lempimummuuni. Mummu kutoi joka jouluksi koko suvulle sukat. Niiden sisällä oli aina lakupötkö tai muu pieni karkki. Minä kylmäjalkaisena osasin jo hyvin pienestä arvostaa mummun pehmeitä paketteja. Mummun sukkiin vertaan vieläkin omia tekeleitäni. Hänen käsialansa oli niin napakkaa, toisin kuin omani. Minulla tulee pitsineuletta ihan ilman minkäälaisia kavennuksia ja lisäyksiä. Vaikka en juuri koskaan nähnyt mummun kutovan, tiesin, missä nojatuolissa hän kutoessaan istui. Minä sain sen nojatuolin, kun mummo kuoli. Kudon mummon muistoksi.

Ongelman ratkaisua

Kun on siis suurperheellinen (4 lasta 9-14 vuotiaita) ja työssäkäyvä, vaatii melkoista taiteilua, että neululomiselle löytyy aikaa. Maanantaisin ehdin vain joitain hetkiä neuloa, ruuanlaiton ja sählyharjoituksiin kuskaamisen välillä. Tiistaina lapsia on musiikkiopistolla soittotunnilla= odotellessa noin 45 minuuttia neulomista. Illalla vietän laatuaikaa tyttären kanssa. Katsomme Tyyliä vai ei -ohjelmaa ja mallikoulua=90 minuuttia neulomista. Keskiviikkona on vuorossa laatuaika miehen kanssa, kun tulee Italian liigan jalkapallo-ottelu=noin kaksi tuntia neulomista. Torstaina yritän siivota. Sen jälkeen on lupa heti ruveta neulomaan. Perjantaiksi jää yleensä vähän siivoamista (iso talo, harmi). Lauantaisin muu perhe harrastaa sählyä ja jalkapalloa ja arvattavaa on, mitä minä teen kotona sillä aikaa. Ruuanlaitto on neulomisharrastuksen myötä muuttunut sellaiseksi, että otetaan pakasteesta pari pussia vihanneksia. Sekoitetaan vuokassa ja laitetaan uuniin=tunti lisää neulomisaikaa. Lauantaina tulee usein vielä Italian liigan jalkkisottelu ja sunnuntaina Bundesliigaa. Näin se onnistuu. Kyllä tuosta hyvinkin 10 tuntia tulee!

Lempipaita Janne-langasta 

Lisää toppeja kesäksi Tahitista ja Savann-langasta. 

Napinläpilaukku utuisena 

Olkalaukku ja kännykkälaukku Fritidsgarn-langasta 

Topit minulle ja tyttärelle kesäksi Mandariini langasta. Reunat on virkattu. 

Pipoinnostus tarttui. Veeti 9 v. virkkasi harmaan ja ruskean. Pörrössä Tango staria ja isoveljeä. 

Pipoja syntyi virkaten Novitan ohjeella. 

Kämmekkäät ja kaulaliina Sport-langasta 

Lämpimät lapaset 

Neulomisen ja tietokoneen yhteys

Olen joka syksy neulonut sukkia ja lapasia 6 henkiselle perheelleni ja vähän muillekin. Innostus on hiipunut jouluun yleensä siksi, etteivät niskat ole kestäneet. Viime syksynä löysin netistä hakusanalla "neuleet" ensinnäkin Marjutin sivut ja sitä kautta monien muidenkin innostavat sivut. Sillä tiellä olen vieläkin. Jos en iltaisin neulo, istun tietokoneella ja kiertelen ympäri maailmaa neulesivuilla. Ihmeellinen on tämä maailma nykyään.
Marjut kirjoitti muistaakseni sivuillaan, että neulehullun ei kannata hankkia elämää. Olen samaa mieltä. Olenkin joutunut ratkomaan ongelmaa, miten omistautua neulomiselle, kun on hankkinut jo melkoisen elämän=2 omaa lasta, kaksi lainalasta, työn koulussa ja vielä hyvän miehen, jolle haluaa antaa aikaansa.
Viime syksyn jälkeen on valmistunut kaikenlaista. Villatakki minulle Sport- langasta omalla mallilla. Vauvan villatakki Wool-langasta vyötteen ohjetta mukaillen. Wool on minulle liian ohutta, joten jouduin tekemään kaksinkertaisella langalla nelosen puikoilla. Spiraalitumppuja tuli yksinkertaisesta langasta. Taisi olla Marjutin sivuilla tumppujenkin idea.
Yhteys neulomisen ja tietokoneen välillä on siis sitä, että netti on tulvillaan ideoita ja innostusta. Parasta olisi, että joku innostuisi minun näperryksistä!

Sukista kaikki lähti. 

Villatakki nro1