Neulepintaa syvemmältä

Välillä mietin, miksi neulominen on niin tärkeää. Minulla on se tilanne, että miehellä on epäsäännöllinen työ. Minusta on tärkeää lasten kannalta, että kotona on aina joku. Olen halunnut olla se kotona oleva. Ei siksi, että se olisi hauskaa aina. Kotitöitä kun riittää aina, ne eivät lopu koskaan... Mutta nyt, kun neulon, voin aina valita, teenkö kotitöitä vai neulonko! Se on mahtava tunne. Ja ainakin omasta mielestäni olen paljon leppoisampi ihminen nykyään.
Jos mennään vielä syvemmälle, päästään isäni äitiin, lempimummuuni. Mummu kutoi joka jouluksi koko suvulle sukat. Niiden sisällä oli aina lakupötkö tai muu pieni karkki. Minä kylmäjalkaisena osasin jo hyvin pienestä arvostaa mummun pehmeitä paketteja. Mummun sukkiin vertaan vieläkin omia tekeleitäni. Hänen käsialansa oli niin napakkaa, toisin kuin omani. Minulla tulee pitsineuletta ihan ilman minkäälaisia kavennuksia ja lisäyksiä. Vaikka en juuri koskaan nähnyt mummun kutovan, tiesin, missä nojatuolissa hän kutoessaan istui. Minä sain sen nojatuolin, kun mummo kuoli. Kudon mummon muistoksi.