Aikaa on vierähtänyt...

Viimeaikaisia kirjoneulekokeiluja. Fair Isle -malleja.

Kevätterveisiä3

Kävin tekemässä Fiina-kaupassa Naistenpäivän kunniaksi huopalaukun itselleni.

Olen aika tyytyväinen.

Kevätterveisiä2

Sukkia Retu-sukkalangasta. Raidat Seiskaveikkaa ja Jussia.

Retu, Jussi ja Janne sulassa sovussa.

Isoveli- ja Ainopipoja. Ekat neulotut pipot meikäläisellä. Nelosen sukkabambuilla onnistuin.

Vauvalle sukat. Jussi & Janne

Poika teki koulussa vitosluokan kässätunnilla pipon.

Liivi mohairjämistä. Joku saa tämän, koska minä en olekaan liivi-ihmisiä.

Kuinka voi olla vaikeaa tämä viimeistelyvaihe.
Iceland lankana, malli oma sovellus, napit villapalloja.

Pyyhe vauvalle.

Kevätterveisiä

...täältä Pirkanmaalta. Paljon on tullut neulottua, mutta blogiin kuvaaminen on ollut nyt jotenkin nihkeää. Sairastelin koko helmikuun. Hermot meinasivat mennä itseltä ja perheeltä. Sen verran ihminen tulee kiukkuiseksi, kun ei voi lenkkeillä ja olo on koko ajan kurja.

No olen kyllä neulonut.
-Sarjatyönä on valmistunut ainakin 6 pipoa Ainosta ja Isoveljestä 3o 2n -mallilla.
-Kolmet lapaset tein pipojen pariksi.
-Neuletakki Iceland-langasta on ihana, mutta miten se viimeistely voi olla niin nihkeää? Hihojen kiinnittämisestä on kaikki ollut kiinni jo pari viikkoa. Kohta se on jo liian kuuma käyttää!
-Sukkia on valmistunut lähes kymmenen paria.
-Yhden mohairliivinkin tein vielä jämälangoista.
-Kahdet säärystimet on valmistunut seiskaveikoista. Loput seiskaveikka nyytit vein kouluun oppilaille virkkauslangoiksi.
-Sukuun syntyvä vauva saa pyyhkeen, jossa on sydämenmuotoiselle alueelle ristipistoiltu kylpevä lapsi. Isoveljensä saa myös ristipistoin koristellun pyyhkeen, mutta mutkia tuli matkaan. Odotan uutta puhtia siihen projektiin.

Pakko kertoa yksi juttu. Meillä oli Tuomas-messu kirkossa. Teimme neulovan työkaverin kanssa sinne rukousalttarin teemalla "Askeleissasi kulkea saan". Veimme paljon valmistuneita kauniita villasukkia rekvisiitaksi ja liitimme oheen sen tekstin, jossa hiekkarannalla näkyy vain yhdet jalanjäljet vaikeina aikoina... ( Se löytyy ainakin täältä.)

Villasukkavaihto

Näitä sukkia tulee edelleen. Tytär tilasi punaruskearaitaiset. Minä taas sain tyttären tekemät, hänelle liian pienet punaraitanallet. Harmaat valmistuivat äsken. Mausteena on joku seiskaveikkaraitalanka. Annoin itseni ostaa lähilankakaupastani loput Retu-sukkalangat. Maustan niitä sitten jämillä, joita riittää...

Sukkia...

Vihreät langanjämät kuluivat kaikki viimeiseen senttiin. Tein vihreitä sukkia molempia yhtä aikaa ja lopussa mittasin langat vielä puoliksi, että tulisi suurinpiirtein samanlaiset. Tummanvihreä ja musta eivät kuvassa erotu hyvin toisistaan. Molempia siinä kuitenkin on.

Sisäsyntyinen ostokielto

Minulla on monta kassillista seiskaveikan ynnä muiden samanvahtuisten lankojen jämiä pienillä kerillä. Päätin ruveta tuhoamaan niitä, koska kaappiini ei mahdu enää mitään, jos sieltä ei jotain lähde pois. Viimeksi olen ostanut ennen joulua vähän sormikaslankaa ja yhden Fifin langat. Mohairjämiäkin on kertynyt. Joka Fifistä (muita huivejahan en tee) jää aina lankaa. Taannoisessa Modassa oli kiva raitaliivi ja aiemmin kerrottujen ongelmien jälkeen liivistä tuli ihan kiva, pidettävä. Tosin niistä jämistä saisi vielä yhden jos toisenkin liivin.

Harmi kun en ottanut kuvaa huivista, jonka poikani 11v. virkkasi mielitietylleen. Poika on kova urheilemaan, mutta nilkka murtui jalkapalloharjoituksissa. Kiikutin uuden Novitan lehden, vaaleanpunaista Rustikaa ja virkkuuukoukun sohvanpohjalla lojuvalle pojalle. Pari päivää meni ja ihana silmukkahuivi oli valmis. Mielitietty oli jo pitänyt sitä kaulassaan.

Jättisukka kipsijalkaan.


Seiskaveikat saavat kyytiä. Pääsevät pakettiin ensijouluna.


Liivi mohairjämistä tyttären päällä. Sopii meille molemmille.

Kärsivällisyyttä kehittävä harrastus

Mietin tänään, että kyllä kehittää kärsivällisyyttä tämä neulomisharrastus. Noita patalappuja tehdessä alkoi jo seuraava työ mielessä pyöriä. Sitkeästi vain päätin tehdä laput loppuun ja sitten vasta aloittaa uuden työn. Olin aika tyytyväinen itseeni, että maltoin mieleni.

No sitten aloitin noista mohairjämistä tehdä Modan ohjeella liiviä. Koko lauantain neuloin, kunnes illalla alkoi hahmottua, että neule on kokoa XXXL ( olen S). Löysä käsialani teki taas tepposet. Voin kertoa, että kun purkaa päivän (mohair)työnsä, on kärsivällisyys parantunut todella paljon. Varsinkin kun ihan kiltisti aloitin koko homman uudestaan, enkä pakannut tekelettä purkamatta kaapin perälle.

Lisäys: Kävin vähän kierroksella tuolla blogeissa. Kärsivällisyyden huippu löytyy täältä!!