Kun tökkii

Neulominen tökkii. Yritän edetä toppiprojektissa, mutta Tahitin neulominen on hirveää. Se narisee, eikä kulje puikoilla. Tuskaista siis. Mutta kun on tullut luvattua...
Nyt voisi jutustella jostain muusta aiheesta. Ziina ainakin on paljastanut musiikkimieltymyksiään blogissaan. Rankka hevi ei ihan suosikkiani ole, mutta Ruoskaa olen olosuhteiden pakosta kuunnellut. Se on kyllä parempaa, kuin sukulaisensa Kotiteollisuus ja Niskalaukaus nykyään. Aiemmin kuuntelin niitä mielelläni ja livenäkin olen ne nähnyt. Jotenkin vaan on puhti niiltä poissa jo.
Minun ikisuosikkejani (siis sellaisia, joita itse laitan soimaan) ovat Red Hot Chili Peppers, kitaristinsa John Frusciante soolona, Manu Chao ja uusin aivan mahtava uusi tuttavuus on Calexico. Bongasin sen FST:ltä tulevasta musiikkiohjelmasta, jonka nimeä en nyt tietenkään muista.
Katsoimme miehen kanssa norjalaista leffaa, jossa aivan sattumalta oli Calexicon musiikki. Leffa oli loistava ja musiikki myös. Suosittelen!

Pikkukassin koko

Unohdin laittaa kelta-vihreän kassin koon valmiina. Se kutistui kolmasosaan alkuperäisestä. Kassin korkeus on 15 cm, leveys12 cm ja pituus 20 cm. Sinne mahtuu kännykkä ja rahapussi helposti.

Pientä piperrystä

Minun on ollut vaikea ryhtyä mihinkään isompaan projektiin. Kaikkea pientä on valmistunut. Gjestalin Cortina-lanka on ihana uusi tuttavuus. Kutosen puikoilla sitä on mukava neuloa. Pikkuinen kelta-vihreä laukku on Cortinasta tehty. Innoittaja työhön löytyy täältä. Neuloin i-cordia neljällä silmukalla, mutta kolmekin olisi riittänyt. Sangat ovat aika jykevät, mutta kuten niin usein - kelpaa kyllä. Laukun saa tyttölapseni Pipsa.
Aloitin nyt hieman isomman työn tai ainakin työläämmän. Teen äidilleni kesäksi toppia Tahiti-langasta Novitan ohjeella. Olen nyt aloittanut työn kolme kertaa. Ensin silmukoita oli liikaa, sitten liian vähän. Nyt niitä on siltä väliltä. Joskus tuntuu, ettei aivokapasiteetti riitä, kun kaikki pitää laskea juurta jaksain. Siksi kai joudunkin valitsemaan noin simppeleitä ohjeita!

Suloinen pikkukassi 

Pikkukassi suu auki. 

Hämyinen kuva toisista Nalle Color -sormikkaista. 

Kassipupu 

Kasvoton pupu Cortinasta. 

Mikä i-cord?

Olen neulonut laukkua, johon teen sangat neulomalla putkea. Mitä tuo i-cord tarkoittaa? Voisiko joku viisaampi selittää. Onko se neulosputki vai putkineule? No pääasia on tietysti, että osaan sen tehdä.
Kohta valmistuu toiset sormikkaat Nalle Colorista. Pesukoneen pääsen kohta avaamaan ja sieltä paljastuu, millainen laukusta tuli...

Pupu asuu kassissa

Meillä on täällä pikkukylässä aivan mahtavaa palvelua: askartelu- ja käsityöliike aivan nurkan takana. Sieltä haen Fritidsgarnini. Nyt oli Terhi hankkinut Gjestalin Cortina-lankaa, josta aion tehdä tyttärelle kelta-vihreän laukun. Jotain Sophien tapaista ehkä. Cortinaa varten pitää hankkia kutosen sukkapuikot. Historiallista sikäli, etten ole koskaan tarvinnut vitosta suurempia puikkoja.
Kevätsormikkaista tuli niin mukavat, että teen heti perään tyttärellekin samanlaiset.
Uusi raitapaitapupu on myös syntynyt. Se saa kodin violetista napinläpilaukustani, kassipupu!

Tässä pupukaverukset. Kaulaliina on neulosputkea Nalle Colorista. 

Pupuja Ulla-lehden ohjeen mukaan. Lankana Fritidsgarn 5 puikoilla. 

Nyt on tulossa kevätsormikkaat minulle Nalle Colorista. 

Virkkausvirus

Olen saanut pari tyttöä luokaltani innostumaan pipon virkkauksesta. Olen siitä iloinen, sillä tytöt ovat vasta eka-ja tokaluokkalaisia! Hannan ensimmäisestä piposta tuli nuken pipo, mutta toisesta tulee Hannan päähän sopiva. Pojat halusivat virkata sellaisia rannekkeita, jotka ovat nyt muotia. Myös pikkuisia laukkuja valmistuu. Innostus on tarttuvaa.
Käsirasvaa menee muuten kauhean paljon, kun neuloo Butterflyta. Se tarttuu koko ajan käsiin!

Valmis huivi. 

Toinen puoli näyttää tältä. 

Valmista tuli

Keväthuivi on nyt valmis. Voin laittaa talviset huivit laatikkoon. Teen heti perään toisenkin huivin, jonka annan äidilleni. Aika joutuisasti neulominen kävi, kun tein kaksinkertaisella Butterfly-langalla. Ohjeen löysin siis täältä.

Nyt riittää virkkaus

Yhdeksän kesäpipoa ja yhden pienen virkatun laukun jälkeen mittani on täysi. Haluan taas neuloa. Olen jo väsännyt mallitilkkua keväthuivia varten. Painiskelen ohuen langan ongelman kanssa. Teen mallia pellavanvärisellä Butterfly-langalla. Käsialani on vaan niin löysää, että joudun tekemään työn kaksinkertaisella langalla nelosen puikoilla.
Minulla ei tarvitse olla neulekirjoja eikä -lehtiä (vielä). Riittää kun selailen teidän muiden blogeja. Kiitos siitä kaikille tasapuolisesti. Huivin ohje löytyi Villapallon sivuilta.

Santerikin saa hämähäkkipipon. 

Hämähäkkipipo Leeville. 

Tyttöjen kesähattuja Samoksesta. 

Jännitystä elämään

On käsittämättömän jännittävää laittaa neuletyö pesukoneeseen huopumaan, vaikka on tyytyväinen työhönsä jo sitä ennenkin. Aivan kuin pikkulapsi sitä odottaa pesuohjelman loppumista. Kun kone on pessyt, revin äkkiä kaikki pyykit lattialle (pesen muita pyykkejä samassa) ja kaivan neuleen esiin. Tänään pesin napinläpilaukun nro 2. Kun sain sen ulos koneesta, unohdin kaikki muut pyykit lattialle myttyyn. Siihen ne sitten kuivuivat korpuiksi! Laukusta tuli ensimmäistä parempi. Lisäykset ja kavennukset olivat sopivalla kohdalla ja napinlävet tarpeeksi isot. Melkein liiankin isot. No, kelpaa kyllä.
Tilkkutaiteilija Maija Välikylä kävi tänään ja toi ihanan työn, jonka nimi on Hurmaava päivä. En voi kuin ihmetellä, millä kärsivällisyydellä tilkkutöitä tehdään. Ei onnistuisi minulta.
Kesäpipojen kehittely jatkuu. Sofia-tyttö halusi lilaan pipoon päälle lehdet, jotka lepattavat tuulessa. Vihreässä Liljan pipossa on Butterflysta virkatut reunat ja kukkaset. Leeville on tulossa vaaleansininen, johon pitäisi kehitellä hämähäkin seitti. Se on vielä vaiheessaan. Pipoja on varmaan jo kymmenkunta tullut tehtyä.

Yksityiskohtia tilkkutyöstä 

Napinläpilaukku 2 

Sain tilkkutaideteoksen lahjaksi 

Kesäpipoja Samoksesta